Belizestä kohti Guatemalan sademetsiä (Rio Dulce)

Siirryttiin tiistaina Etelä-Belizestä Guatemalaan. Rajanylitys oli edellistä kertaa leppoisampi: ”pay immigration fee, show passports and RELAX”. Toiminta kuvaa hyvin leppoisaa belizeläistä asennetta. Saavuttiin sitten Livingstoniin, joka on leppoisa karibialainen rantakaupunki (tai no, muuten leppoisa, mutta saatiin pari paikallista aika sitkeästi roikkumaan perässä). Livingstonista jatkettiin edelleen Rio Dulce -jokea pitkin kohti viidakkoa Finca Tatin -nimiseen guesthouseen.

Viidakkonakymaa lentokoneesta
Viidakkonakymaa lentokoneesta
Livingston, Guatemalan ja Belizen rajakaupunki aamuauringossa
Livingston, Guatemalan ja Belizen rajakaupunki aamuauringossa
Rio Dulce -jokea
Rio Dulce -jokea
paikallinen asukas kanootillaan
paikallinen asukas kanootillaan
Paavo ja maya-sauna
Paavo ja maya-sauna
Alaston apina luonnollisessa ympäristöön
Alaston apina luonnollisessa ympäristöön
kanootilla
kanootilla
toinen yritelmä tarzanliaanilla
toinen yritelmä tarzanliaanilla

Rio Dulce on maaginen paikka: korkeita sademetsän peittämiä kalkkikivikallioita, paikallisia joen varrella asuvia asukkaita perinteisissä kanooteissaan ja ihmeellisiä lintuja! Luontofanin taivas! Joessakaan ei elä krokotiileja tms. Joten uiminen virkistävässä vedessä on turvallista. Majapaikan kohokohta oli ”tarzanliaani” jonka avulla hypättiin jokeen. Saunottiin molempina iltoina myös mayasaunassa. Saunomisesta tuli hämmentävästi mieleen suomalainen mökkielämä, kun oli sauna, laituri ja viileähkö vesi johon pulahtaa (ja saunakalia tietysti!).

Torstaina suoritettiin tämän reissun rankin siirtymä, eli Rio Dulcelta Atitlanjärvelle. Toinen majapaikanpitäjistä olji sitä mieltä, että on mahdollista yhdessä päivässä ja toinen ei pitänyt mahdollisena. Lähettiin torstai-aamuna 6.30 ja päästiin perille 19.45. Väli Guatemala City – San Pedro la Laguna kuljettiin perinteisellä kanabussilla, ja Guatemalassa asiaan kuului ensimmäisen puolen tunnin ajan se, että ajettiin ykkösvaihteella, otettiin kaikki mahdolliset kaupustelijat sisään bussiin ja yritettiin saada jokainen kadulla kävelevä ihminen kyytiin! Matka sujui suht positiivisissa tunnelmissa noin. 12 tuntiin asti, kunnes oltiin loputtomilla kapeilla vuoristoteillä pimeässä ja tuntui ettei matka koskaan loppuisi. Paluumatkahan sujuu sitten huomattavasti helpommalla lauttakyydillä järven läpi, enää ei aleta vuoria kiertämään bussilla..

Kanabussi Guatemalan tapaan
Kanabussi Guatemalan tapaan

Ihmisistä ja kulttuureista: Sekä Belizessä että Guatemalassa ihmiset ovat olleet ihan superystävällisiä. Belizen kylissä hassuna yksityiskohtana mainittakoon se, että tuntemattomilla ihmisillä on tapana toivottaa esim. Hyvää huomenta vastaan kulkiessaan. Myös jos näytti yhtään eksyneeltä, joku tuli heti kysymään mitä etsimme ja neuvoi tietä. Ei kuitenkaan vaivaannuttu helposti juttusille tulevista paikallisista, vaikka suomalaiseen tyyliin verrattuna se voisi olla hämmentävääkin. Livingstonissa (Guatemalan puolella siis) ei oltaisi tajuttu hakea maahansaapumisleimoja jos ei vastaan tullut paikallinen olisi kysynyt haimmeko ne jo. Guatemalan sisämaassa on sen sijaan aika erilainen mentaliteetti. Ihmiset ovat edelleen ystävällisiä, mutta etäisempiä (suurin osa mayoja).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s