Apo Island, Filippiinit

Uusi seikkailu olis taas edessä! Vietettiin neljä ensimmäistä vuorokautta Bangkokissa. En viitsi Bangkokista kuitenkaan enempää kirjoittaa, sillä kaupunki alkaa Berliinin tavoin tuntua tutulta vaikka kaupunki kovin kiinnostava onkin! Suunnattiin Bangkokin jälkeen Manilan kautta Cebulle Filippiineille. Manilan päässä oli tosin ikävästi lento myöhässä, ja jatkolento Cebu cityyn laskeutui ihanasti vasta puoli seitsemän aikaan illalla.

Tiesin, että Cebu city on suhteellisen iso kaupunki (2.3 milj. asukasta) mutta ruuhkat yllättivät kyllä täysin, kun madeltiin ehkä tunnissa 15km:n matka hotellille. Alunperin piti täydentää matkatarvikevarastoja läheisessä ostoskeskuksessa ja ostaa mm. lauttaliput, mutta suurinpiirtein kaikki jäi tekemättä kun oltiin liian myöhään perillä. Haluttiin kuitenkin äkkiä isosta citystä eteenpäin, joten suunnattiin toiveikkaina kohti satamaa seitsemän pintaan seuraavana aamuna. Meidän tuurilla lautassa oli jotain moottorivikaa, ja ”ainoaksi vaihtoehdoksi” (niinpä niin, olisihan niitä muitakin ollut) jäi lähteä autolla kohti Etelä-Cebua ja siitä lautalla edelleen eteenäin Negrokselle. Tietty tässä vaiheessa mentiin maksaan jollekin häslärille ylihintaa tän matkan järjestämisestä 😀

Negroksen saarella (nimi tulee kaiketi tämän hyvin tuliperäisen saaren mustasta rantahiekasta) jatkettiin paikallisella julkisella kulkuneuvolla Jeepneyllä kohti Malatapay-nimistä satamakylää, jossa meitä piti odottaa vene joka veisi meidät Apo Islandille. Ei selvinnyt miksi, mutta venettä ei näkynyt, ja odotettiin ihanat 3.5 tuntia julkista paattia satamassa jutellen rannikkopoliisin kanssa. Kun vihdoin julkista venettä päästiin lastaamaan, tajuttiin että meidän pitää kahlata vyötäröä myöten veteen matkalaukkujen kanssa (matkalaukut, koska sukelluskamat) jotta saadaan ne veneeseen. Veneeseen piti muutenkin kiivetä kapeaa lankkua pitkin. Onneksi tämä onnistui (Kiitos Paavo urheasta suorituksesta, ja paikalliset jotka auttoivat veneestä käsin). Vedessä uineen laukun vaatteet ei olis kuivuneet hetkesssä.

Apo Island itsessään on aivan ihana paikallinen pieni saari. Täällä eletään yksinkertaista elämää: sähköä on saatavilla vain illalla 18.00-21.30 välisenä aikana (täytyy muistaa ladata kameran muistikortti ja puhelin aina), luonnollisesti yöllä ei ole minkäänlaista tuuletusta (yön alimmat lämpötilat on 25-26 paikkeilla, hiki tulee :D), ja vesi on sadevettä jota täytyy säästellä. Saaren poluilla juoksee possut, kanat, kukot, koirat ja vuohet vapaana ja kaikki asukkaat tervehtii iloisesti. Turisteja on jokuinen ja sukellus snorklauksen ohella on pääaktiviteetti matkailijoiden keskuudessa. Meidän huoneessa ei ole peiliä, enkä ole nähnyt itseäni peilistä neljään päivään, mutta eipä varmaan tarvitsekaan 🙂 Sukellukset on olleet kunnon väri-ilotulitusta koralleineen ja pikkukaloineen ja kilppareita näkyy paljon! Tänään spotattiin 5 kilpparia samalla sukelluksella, mikä on itse asiassa enemmän kuin koskaan mulla tähän mennessä. Ollaan innoissamme siitä, mitä loppuviikolla on tarjota. Saatiin kutsu eilen tiistaina myös meidän paikallisen divemasterin luokse rommikolalle synttäreiden kunniaksi, ja loppujen lopuksi saatiin kutsu myös illalliselle! Yksi pihalla liikuskelleista kanaparoista pistettiin lihoiksi, mikä tuntui tietysti pahalta, mutta täällähän kanat saavat elää huomattavasti mukavemman elämän kuin tehotuotantokanaloissa.

Apo Island
Apo Island
Rantaelämää auringonlaskun aikaan
Rantaelämää auringonlaskun aikaan
Paavo ja Bää-eläin
Paavo ja Bää-eläin

Yksi asia, johon täällä Filippiineillä ja Apo Islandilla kiinnittää paljon huomiota, on paikallisten asukkaiden musikaalisuus! Huomattiin ensimmäisen kerran jo Cebun kentältä tullessa paikallisten lasten rummuttavan ja soittavan ilmeisesti ihan ajan kuluksi, ja sama jatkuu täällä. Kaikki soittaa ja laulaa koko ajan! Nyt joulun lähestyessä on kuultu mm. filippiiniläinen versio rummutuksineen joululaulusta “kulkuset kulkuset” 😀 Myös saaren kirkossa kajahtaa virret ja joululaulut soimaan kello neljän aikaan aamuyöstä (höystettynä tietysti kukkojen ja gekkojen huudolla). Jostain syystä joulu ei myöskään ärsytä niin paljon kuin kotimaasta lähtiessä, mutta ehkä syynä on nämä ihmiset ja heidän positiivinen elämänasenteensa.

Apo Islandin kirkko, täällä kajahti virret soimaan kello 4 aamuyöstä!
Apo Islandin kirkko, täällä kajahti virret soimaan kello 4 aamuyöstä!
Yksi sukellus tehtiin hassulta kolmen istuttavalta bangkalta :D
Yksi sukellus tehtiin hassulta kolmen istuttavalta bangkalta 😀
Vedenalaista elämää
Vedenalaista elämää
Nudibranch eli merietana :)
Nudibranch eli merietana 🙂

Majoituksesta vielä sen verran, että majailimme Mario’s Homestay -nimisessä paikassa, mikä oli mitä ihanin 🙂 Tällä homestaylla on myös hillitön hinta-laatusuhde: viidelläsadalla pesolla (n. 8.5 euroa) saatiin todella siisti kahden hengen huone terassilla ja isolla kylppärillä. Myös sukellukset oli halvimmat tähän mennessä (950 pesoa/sukellus), mutta parasta oli tietysti tunnelma täällä 😉

-Lotta