Dumaguete-Moalboal-Malapascua

Päätettiin kuuden, ehkä semi-askeettisen saaripäivän jälkeen viettää yksi päivä Dumagueten kaupungissa. Osittain siksi, että saatiin tehtyä joitain välttämättömiä ostoksia ja jatkettua jouhevasti matkaa. Toisaalta wifi ja ilmastointi eivät tuntuneet yhtään huonolta idealta 😀 Matkustus meni tällä kertaa oikein näppärästi, napattiin yhtään liikaa odottelematta jeepney (paikallinen julkinen kulkuneuvo) Dumagueteen ja tricycle-kuskikaan ei yrittänyt huijata hinnoissa. Yleisesti ottaen näyttää siltä, että täällä Filippiineillä matkaajaa yritetään vedättää selvästi vähemmän kuin esimerkiksi Thaimaassa. Joskin, kyllä meillekin kai kerran-pari yritettiin tarjota nelinkertaista hintaa matkasta.

Ainoa kuva joka tuli otettua Dumaguetesta
Ainoa kuva joka tuli otettua Dumaguetesta

Dumaguetesta siirryttiin lautalla takaisin Cebulle, ja bussilla suunnattiin kohti Moalboalin kylää. Tehtiin white beachilta käsin muutamia ihan mukiinmeneviä sukelluksia lähiympäristössä ja mm. Pescador Islandilla, mutta muuta erityistä sanottavaa ei paikasta ole. Kirkasta vettä kylläkin, mutta niin on oikeastaan joka puoella Cebun rannikolla. Pangasama beach on perus turistighetto ja white beachin majoitukset on aikalailla keskellä ei mitään. Etukäteen mulle oli jäänyt mielikuva, että Moalboal olisi loistava paikka spotata valashaita, mutta siitä haaveesta saatiin luopua, sillä täältäkin näytti kaikki lähtevän Oslob -nimiseen paikkaan niitä bongaamaan (siellä ruokitaan valashaita…). Tämän etapin ehdottomasti surkein tapahtuma oli se, että sain kameraan merivettä, ja kamera kuoli. Ei siis VA-kuvausta enää, mikä oli aikamoinen takaisku tässä vaiheessa reissua!

Pipefish, Moalboal
Pipefish, Moalboal
Taiteellinen korallikuva (älä yritä etsiä mitään merieläintä tästä)
Taiteellinen korallikuva (älä yritä etsiä mitään merieläintä tästä)
Kilppari
Kilppari

Reissu jatkui tapaninpäivän aamuna kohti Malapascuaa. Malapascua on pieni saari Cebun pohjoispuolella, ja se otti melkoisen pahasti osumaa marraskuun taifuunista. Meidän sukellusfirman (Evolution Diving) mukaan 95% saaren taloista ja suurin osa veneistä vaurioitui, kun voimakkain tähän mennessä mitattu trooppinen myrsky pyyhälsi miltei suoraan saaren päältä. Avustuksia saatiin kuitenkin runsaasti, ja jälleenrakentaminen on ollut täällä nopeaa. Emmittiin tänne lähtöä pitkään, mutta päätettiin kuitenkin tulla kolmeksi päiväksi. Parempihan se saaren asukkaille on, jos matkailu vähän elpyy 🙂 Saatiin myös idea ostaa pieniä joululahjoja saaren kovia kokeneille lapsille (ostettiin siis nalleja, kaikki hienosti lahjapaketeissa) ja jaettiin ne satunnaisille lapsille täällä Logonin kylässä. Kuten arvata saattaa, jouduttiin aika nopeasti lasten piirittämiksi ja pakkohan ne oli jakaa aika ripeää tahtia kun ilmestyi niin paljon ottajia ympärille! Pieni vaiva, iso ilo 🙂

Tältä näytti Malapascuan kylä
Tältä näytti Malapascuan kylä
Joulupukki kävi Malapascualla :)
Joulupukki kävi Malapascualla 🙂
Tätä tais vähän ujostuttaa
Tätä tais vähän ujostuttaa

Malapascuan saari itsessään on todella idyllinen paikka – lukuunottamatta sitä, että taifuunin jäljet todellakin näkyvät. Ennen myrskyä saari on selvästi ollut sellainen, jonka itse miellän “paratiisisaareksi”. Nyt tuntuu vähän surkealta, kun puut (palmut) on myrskyn repimiä ja monella paikallisella on talossaan katon sijasta punaisen ristin pressua. Joillain maja koostuu ainoastaan aaltopellistä ja pressusta. Kylässä kävellessä ei meinaa aina saada selvää, missä tie kulkee, kun romahtaneita rakennuksia on sen verran paljon. Kuitenkin, täällä on samaa tunnelmaa kun Apo Islandilla, mm. vastaantulevaa tervehditään ja ihmiset on superystävällisiä.

Sukellukset Mapascualla on olleet vaihtelevia. Saaren pohjoispuolella näyttäisi olevan melko surkeat näkyvyydet tällä hetkellä, mutta toisaalta aamuvarhainen haisukellus Monad shoalissa vakuutti. Lähdettiin veneellä aamulla 05.15 kohti sukelluspaikkaa, jonka tiedettiin olevan harvinaisten Tresher -haiden “cleaning station” (en tiedä onko tuolle nimitykselle järkevää suomennosta), ja haita tosiaan näkyi! Tresher shark on siitä harvinainen, että se ui normaalisti niin syvissä vesissä, että perussukeltaja (noin 30 metriin sukeltava) ei niitä näe. Täällä kuitenkin kyseisiä haita on mahdollista nähdä noin 16-24 metrissä. Ps. onneksi muilla sukeltajilla on kameroita niin voi ruinata kuvia! 🙂

Näin kivaa oli lillua keskellä merta aamulla kello 05.45
Näin kivaa oli lillua keskellä merta aamulla kello 05.45
Tresher shark
Tresher shark
Turvapysähdys
Turvapysähdys

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s