Lensimme Makassarista Balille ja suuntasimme lentokentältä suoraan kohti Sanuria josta pääsisimme veneellä Nusa Lembonganin saarelle. Koska olimme kuulleet eteläisen Manner-Balin rantapaikoista ja kaupungeista paljon huonoa, päätimme suunnata Lembonganille etsimään rentoa rantaelämää.
Balin reissusta tulikin lopulta erittäin Lembongan-painotteinen, sillä vietimme siellä kuudesta yöstä viisi. Se ei ollut ollenkaan hullumpi idea, sillä saari tarjosi juuri sitä mitä sillä hetkellä etsimmekin: nautinnollisia korallisukelluksia sekä mukavuuksia, joita ei löydy suurten kaupunkien ja turistireittien ulkopuolelta (kuten esimerkikksi läheisen kahvilan espressot ja hieronta). Off-seasonin takia saari oli melkoisen tyhjä ja saimme mukavaan hintaan ihan kunnon bungalowinkin, 10 euroa yö aamiaisineen.
Suurin anti saarella oli sukellus. Lemboganilta käsin sukelletaan lähinnä viereisen saaren, Nusa Penidan, ympäristössä. Veden lämpötila vaihtelee peräti 22 ja 29 asteen välillä kovien virtausten vuoksi ja täällä tulikin käytettyä ensimmäisen kerran tropiikissa 5 millilmetrin märkäpukua. Yhtenä päivänä jopa huppuliivi + märkäpuku-yhdistelmää, taidan olla viluinen! Täällä tuli nähtyä myös ensimmäisen kerran termokliinisiä kerroksia vedessä (näyttävät omituiselta väreilyltä). Näkyvyys vedessä oli hyvä monsuunikaudesta huolimatta, noin 15 metristä 25 metriin. Myös merenelävien puolesta meitä onnisti – heti ensimmäisen päivän sukellusreissulla näimme peräti neljä mantaa (Manta ray)! Samalla sukelluksella tuli vastaan myös kilppari ja pari torkkuvaa haita merenpohjassa. Kannattaa tulla siis Penidalle sukeltamaan, jos isot merieläimet kiinnostavat. Teimme myös pari oikein mukavaa virtaussukellusta.
Jos joku asia harmittaa, niin hindulaisten temppeliseremonioiden missaaminen. Kuultiin nimittäin parina iltana bungalowille läheisestä temppelistä laulua, mutta emme jaksaneet liikkua katsomaan mitä siellä olisi tapahtunut.
Päätimme viettää viimeisen yön balilla Canggussa pahimpien turistirysien pohjoispuolella. Canggu oli ihan mukava rauhaisa rantakylä, joskin skootteri olisi ollut tarpeen jos paikassa olisi viettänyt enemmän aikaa. Kutan ja Legianin alueella kierreltiin ennen kentälle menoa ja pari tuntia riittikin antamaan alueesta käsityksen (ei kaipailla takaisin).
