Matkan viimeinen stoppi oli valtava miljoonakaupunki Lontoo. Lontoo oli molempien mielestä mainio suurkaupunki, joskin itse kaupunkiin tutustuminen jäi tällä kertaa aika lyhyeksi. Rehellisyyden nimissä täytyi todeta, että neljän päivän Lontoon reissusta meni aikaerotoipumiseen ainakin puolet. Kaliforniasta lentäessä siis kannattaisi ehkä varata vähän enemmän kuin 4 päivää tähän kaupunkiin, sillä kahdeksan tunnin aikaeron yli lentäminen ottaa veronsa. Ilmeisestikin sään puolesta Lontoo ei ole mikään erityisen lämmin paikka edes kesällä ja saatiin palella Kalifornian lisäksi täälläkin. Kannattaa pakata lämmintä mukaan.
Meidän asuinpaikkamme Angelin ympäristössä oli mukavia kahviloita, brunssipaikkoja ja viikonloppuisin myös katukirppiksiä. Aluevalinta osui siis oikeaan! Myös Camden townin suurilla markkinoilla (Camden Market) tuli käytyä. Jälkikäteen tuli todettua, että Camdenille olisi pitänyt lähteä nälkäisenä, sillä ihania ruokakojuja oli vaikka miten paljon. Erityismaininta täytyy antaa myös pubikulttuurille – se on todella kokemisen arvoinen ja pubit tosiaan näyttävät siltä, kun olisivat näyttäneet samalta viimeiset sata vuotta.
Mietittiin vasta lentokoneessa miten liikkuminen Lontoossa on parasta hoitaa ja päädyttiin ostamaan julkista liikennettä varten ladattava Oyster-kortti. Kertalipuista saa nimittäin pulittaa tuplahinnan yksittäin ostettuna. Tässä kaupungissa molempia hämmensi erityisen paljon liberaali punaisia päin käveleminen. Usein kukaan ei edes vaivautunut painamaan jalankulkijoiden valoa, vaan tie ylitettiin heti kuin mahdollista
Yksi pakollinen Lontoo-kokemus on musikaaliin lähteminen! Me päätimme katsoa Vietnamin sodan traagisesta rakkaustarinasta kertovan Miss Saigonin, joka oli dramaattisuudessaan yksi parhaita näkemiäni musikaaleja.
