Big Island, trooppinen Uusi-Seelanti?

Hawaii vai Hawai’i? Ensimmäinen viittaa yleensä koko osavaltioon, kun taas heittomerkillisellä versiolla tarkoitetaan tämän saariryhmän suurinta saarta Big Islandia (eli Havajia). Matkamme jatkui siis Hawai’ille ihanalla 9-paikkaisella Cessna-koneella.  Meidän ensimmäinen majapaikkamme sijaitsi Holualoassa lähellä Kailua-Konan pikkukaupunkia reilu 500 metriä merenpinnasta Mauna Kea -tulivuoren rinteellä. Holualoa oli freesin tuntuinen paikkakunta verrattuna hyvin turistisoituneeseen Konan kaupunkiin, joskin liikkumisen suhteen piti aina välillä suunnitella menoja. Holualoasta ajaa Konaan noin parikymmentä minuuttia ja kaikki palvelut sijaitsevat aika lailla Konan suunnassa. Holualoan pikkuteiden varsilta löytyy lähinnä paikallista kahvia tarjoavia kahviloita, kahvinmaistatuksia (vrt. viinitastingit) ja pieniä kioskeja. Täällä, kuten muillakin Hawaiin metsäalueilla on äänekkäitä coque -sammakoita, eli korvatulpat kannattaa pitää mukana. Toisaalta sammakoiden hypnoottista ääntä on mukava kuunnella, jos ei ole aikomuksissa nukkua!

img_1869
Uusi ihana pienkone jälleen, Mokulele Airlinesin Cessna-208EX
img_1912
Mauna Kea upean lumihuipun kanssa

img_1924

img_2844
Hassu Mokulele Airlinesin pikkuterminaali
img_2277
Näkymät ikkunasta, Holualoa
img_2125
Konan pikkukaupunki
img_1795-3
Täällä ei keskimäärin kauheasti kävellä. Pyöräkaistasta kuitenkin plussaa!

img_2118

img_1856-3
Pu’uhonua O Honaunau Park

img_1821-3

Autoa vuokratessa kannattaa tietää muutama asia. Jos firman nimi on ”lentokenttäautonvuokraus”, se ei tarkoita, että auto löytyy lentokentän vierestä. Jos matkustaisin tänne uudelleen, varaisin auton ehkä suoraan autofirmalta, en kolmannelta osapuolelta ns. halvempaan hintaan. Pääsimme matkustamaan taksilla lentokentän Hertz-vuokraamosta kymmeniä kilometrejä etelään toiseen Hertz -vuokraamoon, ja myös auton palautus tapahtui aivan eri paikassa. Autoa vuokratessa tästä ei ollut mitään tietoa.

Sukellukset Kailua-Konassa ovat olleet molempien mielestä hienoja, joskin ne häviävät esimerkiksi Indonesian korallien väriloistolle. Trooppisia kaloja ja isompia merieläimiä on suhteellisen paljon, näkyvyys on hyvä (20-50 metriä) talvikaudesta huolimatta, mutta korallien väri on hailakka. Vesi on viileähköä (25 astetta), mutta päiväsukelluksilla on pärjätty huppuliivi + kolmen millimetrin märkäpuku -yhdistelmällä. Tähän mennessä on nähty white tip reef shark, 20-päinen delfiiniparvi veneestä, manta ray juuri sukelluksen jälkeen snorklaten ja  yksi ryhävalas veneestä. Ei siis huonoja reissuja ollenkaan! Jälkimmäisellä divesitella elää kuulemma myös tiikerihaita (olivat kuulemma hyvin syöneitä, heh), mutta niitä emme intensiivisestä tiirailusta huolimatta nähneet.

img_2188img_2185img_2223img_2218img_2214img_2229img_2231img_2251img_2255img_2168img_2180img_2105img_2085img_2055img_2045img_2040img_2033img_2021img_2004img_2007img_2002img_1999img_1994img_1989img_2115img_2201img_1977

img_2263
Manta ray -yösukelluksella kävi huono tuuri – mantoja ei näkynytkään! Näin käy kuulemma parina päivänä koko kuukauden aikana.  No, tulipahan jänniä kuvia valoista.

img_2260img_2269

Snorklauksen perässä täällä kannattaa lähteä Kealakekua Baylle tai Two Stepille, joista Two Stepilla snorklaus oli parempaa. Meressä on hyvä näkyvyys, lähinnä kovia koralleja joiden kunto on vaihtelevaa sekä paljon kaloja. Two Stepillä oli ainakin joulun lomakauden aikaan aika ruuhkaisaa.

Konan rannikolta siirryimme itäiselle Havajille Pahoan alueelle. Big Islandilla on kahdeksan eri ilmastovyöhykettä ja maasto muuttuu hyvinkin nopeasti eteenpäin ajaessa ja korkeuden muuttuessa. Välillä Kona-Pahoa maasto on niin rehevää metsää, kuivaa nurmikkoa kuin mustaa laavakiveäkin. Pahoa on Hawai’inkin mittakaavassa maaseutua luomutiloineen ja elämäntapahippeineen. Vettä ropisee taivaalta huomattavasti enemmän kuin Konassa –  3 metriä vuoden aikana! Konassa  puolestaan vain 0.3 metriä. Eron huomaa selkeästi kasvillisuudessa, joskin kolmekin yötä sateista Pahoaa saattaa olla tarpeeksi. Toisen kolmen yön jälkeen olisimme ehkä reissanneet loput ajasta tavarat homeessa. Jos tulivuorien kansallispuistoa ei lasketa, niin eniten näkemisen arvoinen paikka tässä osassa saarta on Kapoho Tide Pools. Luonnonvaraisia altaita, joissa kasvaa korallia ja erilaisia kaloja. Aallot murtuvat kauas parin sadan metrin päähän, joten Kapoho on rauhallinen paikka snorklata.

img_2501

img_2355
Kapoho tide pools. Pilvinen ilma ei oikein tuo oikeutta tälle paikalle! Snorklaus oli ehkä parasta tällä saarella.
img_2644
Snorklauskuva

img_2637img_2627

img_2312img_2346

img_2350

img_2309
Maailman paras thaikku-ruokarekka jossain saaren etelärannikolla keskellä ei-mitään.
img_2304
Parhaassa thaikkupaikassa sai syödä tuoreita macadamiapähkinöitä

Suuri osa tekemisestä pyörii idässä Hawai’i Volcanoes National Parkin ympärillä, jossa tuli käytyä kahtena erillisenä päivänä. Yhtenä iltana todistimme mereen purkautuvaa Kilauea-tulivuorta ja seuraavana päivänä ihailimme saman tulivuoren kraateria eri kohdassa kansallispuistoa sekä kävelimme upean trekkausreitin, Kilauea Iki trailin. Kilauea on ehtinyt purkautua yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1983 ja ollut vähällä peittää laavallaan Pahoan kylän 2014. Ilmeisesti aiemmin laavaa oli päässyt katsomaan lähempää, mutta viime aikoina turvaetäisyyksiä oli lisätty.

img_2585img_2044-2img_2609img_2540img_2512img_2508img_2568img_2514img_1894-3img_2373img_2384img_2394img_2404img_2411img_2453

Big Island itsessään tuntuu olevan kuin trooppinen Uusi-Seelanti. Voi olla, että viileämmät ilmastovyöhykkeet, polynesialaiset paikannimet, vulkaaninen ympäristö ja hillitön määrä nähtävää saavat aikaan uusseelantimaisen fiiliksen, mutta en ole myös missään nähnyt maaston vaihtuvan näin perusteellisesti pienen ajan sisällä. Leirintäalueet vaan puuttuvat!

img_2676
Valtava banyan tree Hilossa. Tällä puolella saarta on trooppisen vehreää.
img_2679
Banyan treen sisällä

img_2711

img_2685
Hilon markkinat

img_2684img_2725

img_2758
128 metriä korkea vesiputous, Akaka falls

Viimeiseksi kahdeksi päiväksi suuntasimme kohti pohjoisen ylänköaluetta Waimeaa. Waimea oli taas aivan erilainen paikka, kuin mikään aikaisemmin täällä kohtaamamme. Lämpötilat olivat vajaan kilometrin korkeudessa mukavan keväiset (14-22 astetta) ja maisemiin kuuluvat vihreät nurmikkokukkulat, lampaat ja farmit. Vaikka Waimea on vuoristossa, sieltä pääsee Kohalan ranta-alueille parissakymmenessä minuutissa.

img_2785
Airbnb-kämpän piha Waimeassa

img_2835img_2817img_2824img_2822

Yksi ehdoton mainitsemisen arvoinen asia yleisesti Havajiin liittyen on leit. Leit ovat superihania – olisi melkein tehnyt mieli hankkia joka päivälle omansa! Tuoreen lein voi ostaa monesta ruokakaupasta tai esimerkiksi floristilta ja sen käyttöön liittyy tietty etiketti. Lei on tärkeä osa muinaista havajilaista kulttuuria ja sitä kuuluu kohdella kunnioituksella. Leitä ei saa koskaan hylätä, eikä toiselle tarkoitettua leitä kannata ottaa käyttöön (se tuottaa huonoa onnea). Lei kuuluu asettaa kaulalle niin, että se roikkuu yhtä paljon takana kuin edessäkin. Kun lei on nähnyt parhaat päivänsä, se kuuluu lanka irroitettuna haudata maahan niin, että siemenet pääsevät jälleen itämään. Eri tilanteisiin, kuten häihin ja valmistujaisiin on tietynlaiset leinsä. Eri saarilla on myös “kansallisleit” (Hawai’i: punainen ohia lehua, Maui: punainen lokelani), joita tuodaan erityisesti esille leipäivänä.

img_1191
Leit Safewayssa
img_1659
Tyytyväiset lomalaiset leit kaulassa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s