Hyvän mielen liftausreissu Tyynellämerellä

Kävin ajatusmatkalla vuodessa 2015 ja palasin Tyynelle valtamerelle pienen pienille Cookinsaarille. Eräs lauantaiaamun reissu saariryhmän pääkaupunkiin Avaruaan on nimittäin jäänyt mieleeni. Oli toukokuu ja meillä oli meneillään maailmanympärimatkan viimeinen kuukausi. Tuossa vaiheessa matkaa niin sanottu reissuarki oli tullut jo tutuksi — jokainen päivä ei ollut suurta juhlaa saati sitten tuntunut lomalta kuten matkan alussa ehkä tuntui. Hoidimme usein ihan arkisia askareita, teimme ruokaa ja lenkkeilimme. Aamiaispöytämme kaipasi väriä, eikä pikkukylästämme Murista hedelmiä liiemmin löytynyt, joten suuntasimme Avaruaan niiden perässä.

IMG_6844IMG_7317

Cookinsaarilla kaikki on todella pientä. Autoja näkee harvakseltaan ja Rarotongan teitä ajaa kietaisuhameisia, haku-leihin pukeutuneita paikallisia naisia skoottereineen. Saaren julkinen liikenne on sympaattisen yksinkertaista — yksi bussi kiertää saarta myötäpäivään ja toinen vastapäivään ja liikenne loppuu lauantaisin jo puolen päivän jälkeen. Löysimme markkinoilta ainoastaan pari hassua hedelmää, mikä oli aika kehnosti ottaen huomioon sen, että olimme trooppisella saarella ja kyseessä oli pääkaupungin markkinat. Viimeinen bussi lähti tietysti nenän edestä, eikä skootterinkaan vuokraaminen tullut ensimmäisenä mieleen, sillä matkaseuran ajokortti oli lähtenyt varkaan matkaan yöjunassa aikaisemmassa vaiheessa reissua keskellä Jaavan vuoristoja. Päätimme siis liftata.

IMG_7560IMG_7540IMG_7501IMG_7531

IMG_7549IMG_7551IMG_7553

IMG_7521
Kuka avaa kookospähkinän nopeiten? En ainakaan minä.

Kerkesimme seistä tunnin verran tien pientareella, kunnes ystävällisen oloinen nainen pysähtyi ja tiedusteli kyydin tarvettamme. Nainen esittäytyi Lisaksi ja keskustellessamme kävi ilmi, että hän toimi apteekkarina saaren ainoassa apteekissa. Tästä kehkeytyi tietysti paljon juttua, sillä työskentelin itse samalla alalla. Elämä Uudessa-Seelannissa oli kaivannut uusia ideoita, ja hän oli päätynyt hoitamaan apteekkia tälle pienelle paratiisisaarelle. Tällainen valinta tuntui itsestäni erittäin kiehtovalta ajatukselta, joskin pienen Rarotongan palmurannat saattaisivat käydä pidemmän päälle hieman pitkäveteisiksi. Olin itse saanut opintoni valmiiksi ennen lähtöämme vuoden alussa ja noihin aikoihin tuskailin ensimmäisten työhakemusten kanssa reissusta käsin. Valittelimme matkan aikana markkinoiden hedelmätilannetta, ja muutaman kilometrin kyytimme päätteeksi Lisa päättikin koukata oman kotinsa kautta lahjoittaakseen meille täydellisen kypsiä avokadoja ja passiohedelmiä pihansa puutarhasta. Olimme tietysti suomalaiseen tyyliin häkeltyneitä tällaisesta odottamattomasta vieraanvaraisuudesta, sillä jo pelkkä kyyti tuntui tässä vaiheessa lottovoitolta.

IMG_6587IMG_6834IMG_6799IMG_6586

Tämän kaltaiset pienet, mutta mieleenpainuvat kohtaamiset ovat muokanneet myös omaa ajatteluani kuluneiden reissuvuosien aikana. Yksittäisen kohtaamisen satunnaisen vastaantulijan kanssa voi muistaa elävästi vielä vuosienkin päästä, ja se onkin yksi perimmäisistä syistä, mikä tekee matkailusta niin kiehtovaa. Seuraavalla kerralla tuskin epäröin, kun itselleni tulee mahdollisuus laittaa hyvä kiertoon edelleen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s